Nyt siis huomio vanhusten ja ikäihmisten henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin! Voiko ostaa pelkkää virkistystä ja seuraa yksinäiselle omaiselleen? Voi. Ja se on erittäin suositeltavaa. Tätä palvelumuotoa tarvitsevat erityisesti he, joilla ei ole mahdollisuutta juuri poistua kotoaan ja jotka sitä kautta sananmukaisesti kärsivät yksinäisyydestä.
Kannattaa tutustua asiaan yleisestikin, jos vain mielenkiintoa riittää. Joskus voi nähdä ympärillään aihetta sivuavia tilanteita, vaikkei omassa elämäntilanteessa nämä kohtaisikaan.
Yksinäisyyteen tarvitaan ratkaisuja
Yksinäisyys on valitettavasti todellisuutta, vaikka siitä ollaankin jo tietoisempia ja asiaa halutaan auttaa monin tavoin. Silti kuitenkin osa vanhuksista on jäänyt neljän seinän sisälle ikään kuin vangiksi. Vaikka kyse on omasta kodista eikä suinkaan vankilasta, voi yksinäisyys tehdä siitä joskus ahdistavan paikan. Hiljaisen, aution tai masentavan. Päivät saattavat tuntua merkityksettömältä jatkumolta, jotka eivät kummoisemmin eroa toisistaan. Ihminen passivoituu ja elämän ilo hiipuu. Silloin ystävää tarvitaan. Kanssakulkijaksi jakamaan asioita. Iloja, suruja, muistoja, arkiaskareita ja kaikkea elämään kuuluvaa. Apua pitäisi hakea, koska sitä on saatavilla.
Kotihoito huolehtii perustarpeista ja hoidosta
Kotihoito tekee parhaansa turvatakseen perustarpeet ja huolehtiessaan turvallisesta arjesta. Ne hetket saattavatkin olla vanhukselle kullanarvoisia yksinäisyyden ja hiljaisuuden täyttämässä kodissa. Mutta miltä mahtaa tuntua vanhuksesta - saati sitten hoitajasta - kun olisi mukava vaihdella kuulumisia enemmänkin tai kertoa huolesta tai ilonaiheesta, mutta kello tikittää ja aikataulu ei tunne armoa eikä empatiaa. Osaamme kyllä arvata, miltä se tuntuu, mutta parhaiten tietävät ne, joita se on kohdannut. Siinä uupuvat ja henkisesti lannistuvat niin hoitajat kuin asiakkaatkin. Se taas on omiaan lisäämään väärinymmärryksiä ja tyytymättömyyden tunteita. Ja kuitenkin kotihoitajat tekevät työnsä äärettömän hyvin, noudattaen myös heille tarkoin laadittua työnkuvaa sekä juoksevat samalla kilpaa epärealistisesti mitoitetun aikataulun kanssa. Asiakkaatkin usein ymmärtävät tämän, mutta yhdessäolon hetkiä ei ymmärrys valitettavasti lisää. Syylliset ovat muualla ja sitähän me olemme yhteiskuntana kaikki. Kaikki muuttuu huimaa vauhtia ja mukana pitäisi pysyä. Väliinputoajaksi ei kuitenkaan saisi kukaan jäädä.
Lisäpalvelut ja valtion tuki
Jos siis todella haluamme tuoda ystävyyden kaltaista kiireetöntä läsnäoloa näiden vanhusten elämään ja arkeen, on ehkä välttämätöntä turvautua myös yksityisten palvelujen puoleen, jotka on räätälöity juuri tähän tarkoitukseen. Valtio tukee tätä palvelumuotoa alhaisempana verotuksena kotitalousvähennyksen muodossa.
Tuki on juuri siksi, että kun kotiasumiseen on runsain mitoin siirrytty, halutaan iäkkäiden kotona-asujien elämän olevan laadukkaampaa ja onnellisempaa myös sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin osalta, samoin kuin tuetaan kotona pärjäämistä perustarpeista ja hyvinvoinnista huolehtimalla julkisen kotihoidon turvin.
Omaisten tärkeä apu
Paljon joudutaan turvautumaan myös omaisten apuun arjessa sekä henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamisessa. Ja tähän moni omainen panostaakin onneksi. Se on varmasti paras muoto, että saa omaisten avulla asioita hoidettua ja kiireetöntä ja välittävää läsnäoloa rakkaidensa kanssa. Mutta.
Jos kodit eivät ole lähellä toisiaan tai ehkä jopa eri paikkakunnallakin? Jos omassakaan arjessa tunnit eivät tahdo riittää ja säännöllisestä tapaamisesta tuleekin ikävä velvollisuus? Puhelimella yhteydenpito on vaivatonta ja on mukava vaihtaa kuulumiset, mutta se ei auta pikkuaskareiden hoitumista tai tue pyykkihuoltoa. Myös tilanne, jossa toisella osapuolella asiaa ja kerrottavaa on enemmän kuin omaisen aika millään sallii, on ulkopuolinen sosiaalinen kontakti varmasti myös tervetullut. Kaikki omaiset eivät voi myöskään alkaa ystäväksi omalle vanhemmalleen. Se ei tarkoita, etteikö silti välittäisi ja haluaisi auttaa. Kaikilla meillä on omanlaisemme perhesuhteet ja historia. Joskus myös koemme syyllisyyttä siitä, hoidammeko velvollisuutemme. Silloin kannattaa miettiä järkevästi, mitä tehdä ja miten. Usein ikääntyvät omaisemmekaan eivät halua olla taakaksi, vaan haluaisivat kokea itsensä tasavertaisiksi ja tulla vain kuulluksi.
Siksi ulkopuolisen lisäpalvelun järjestäminen voi poistaa jännitteitä omaisten väliltä ja vapauttaa energiaa normaaliin, tasavertaiseen kanssakäymiseen. Ja lisätä mukavia yhdessäolon hetkiäkin.
Avun ostaminen konkreettisesti
Monelle meistä omaisista saattaa tuntua oudolle tai vieraalle ajatus, että ostaisimme palvelua, joka on pelkkää seuraa, viihdykettä ja virkistystä tai muuta pientä tukea ja läsnäoloa. Voi tuntua vaikealta hahmottaa, mitä oikein on ostamassa ja miten sen tarjoilisi saajalle. Itsekin tunnistan hahmottamisen vaikeuden, mutta kokemuksen myötä voin sanoa, että tunninkin mittainen säännöllinen tapaaminen viikoittain voi olla erittäin merkityksellinen. Se voi antaa myös mahdollisuuden toteuttaa niitä pieniä iloa tuottavia asioita, joita on esim. aiemmin tehnyt, mutta jotka eivät ole mahdollisia enää ilman apua - tai kaveria - .
Kun päätyy rohkeasti ostamaan palvelun, asia pyörähtää käyntiin hyvin mutkattomasti ja luonnollisesti. Tutustuminen ja juttelu maksuttomalla ensikäynnillä avaa tilanteen ja selvittää käytännön asioita. (säännöllinen viikonpäivä vai tilanteen mukaan, toivottu kellonaika ym. ym.)
Toisilla toiveet ja tarpeet löytyvät jo ensimmäisellä suunnittelukerralla, kun taas toisen kanssa aikaa tarvitaan ideoimiseen. Mutta sen ajan voikin käyttää samalla hemmotteluun, jutusteluun ja läsnäoloon, kevyeen hartia, niska- ja päänhierontaan. Joskus ei sen kummempia ideoita tarvitakaan. Yksikään käynti ei ole turha, sitä ei tarvitse pelätä. Joku kokee merkityksellisenä jo pelkästään sen, että kerran viikossa tulee joku juttelemaan ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Tekemistä löytyy sitten myös, jos toivetta on.
Pelkän virkistyksen muodossa voi hyvin ostaa säännöllisenkin palvelun ja käytämme tunnit aina parhaalla mahdollisella tavalla luovasti toiveen mukaan.
Esimerkkejä virkistymishetkistä käytännössä
Moni kirjallisuuden ystävä saattaa arvostaa kovastikin kerran viikossa tapahtuvaa lukuhetkeä valitsemansa teoksen parissa. Näin pieni asia voi tuoda tärkeän rytmin ja merkityksellisyyden elämänkulkuun.
Laulu- ja musiikki-ihmisillä yhdessä laulaminen tai muu musiikista nauttiminen voi jälleen tuoda uutta ulottuvuutta arkiseen elämään.
Ajankohtais- tai aikakausilehden lukeminen yhdessä viikoittain ja asioiden puiminen sen tiimoilta on tietenkin äärettömän virkistävää.
Katseltavaa ja kerrottavaa vanhoista valokuvista elämänmittaisiin tarinoihin riittää jokaiseen tapaamiseemme. Muistojen ja kokemusten kertaaminen herättää eloon tunteet ja sisäisen elinvoiman puhaltaen jälleen iloisen liekin hiipuvaan hiillokseen.
Yhteenvetona ydinasiat:
Henkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja tukeminen on osa sosiaalista kuntoutumista, jota yhteiskunta tukee ikääntyvillä kotiasujilla.
Se on sosiaalipalvelua, jota me palveluntuottajat tarjoamme kunnan hyväksyminä yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajina.
Tämä on tärkeä tukimuoto iäkkäiden kotona pärjäämistä ajatellen sekä hyvinvointia lisäävä palvelu hoivakodissa asuville.
Tästä johtuen siitä saa kotitalousvähennyksen, joka on puolet maksetusta hinnasta. Koska palvelu on juuri niin tärkeä ja sitä toivotaan käytettävän, on verovähennys katsottu tarpeelliseksi ulottaa myös lähiomaisiin, mikäli he ostavat palvelua vanhemmilleen, appivanhemmilleen tai isovanhemmilleen. Eikä pelkästään kotiin, vaan myös hoivakotiin tai palveluasumisen piirissä asuville omaisilleen.
Tartutaan siis tilaisuuteen ja testataan sen toimivuus!
